Invaders Must Die

Ei olla oikein ehditty kuulumisia tänne kirjoitella. Treenatessa on mennyt aikaa.

Manalla on korvat nousseet pystöön. Hyvin harvoin ne enää lurpattavat ollenkaan. Meistä se on erinomaista, kunpa turkki olisi vielä lyhyttä. Tosin onhan sakset keksitty...

Mana on myös reipastunut aika paljon. Se ei vaikuta yhtä häiriöherkältä kuin emänsä, mutta katsotaan miten tulevaisuudessa. Kaiken kaikkiaan se vaikuttaa oikein mukavalta pennun alulta. On mukavaa kun on uros taas talossa.

Huono uutinen on, ettei Manalla tuntunut rokotuksilla kiveksiä ollenkaan. Silloin pentutarkastuksessa ne tuntuivat lekurin mukaan, mutta itse emme ole kertaakaan tunteneet niitä tänä aikana. Myös Coolilla tuntuu vain toinen. Toivotaan ettei pentueesta tule ihan munaton. Vuoden ikäänhän asti tässä on aikaa, mutta mietityttää kun koirat on jo 3 kk.

Muuten meille ei ihan hirveätä vahinkoa pallittomuudesta tule. Manalla on tarkoitus treenata agilityä ja jälkeä, ja kummassakin voi kisata pallittomalla koiralla niin pitkälle kuin pääsee. Agilityssä saa osallistua MM-kisoihin ja jäljessä SM-taso on korkein. Valionarvoa ei voi saada, mutta sille on nyt ihan sama. Eipähän tarvitse osallistua edes sitä kertaa rodunjalostuksen syöpään eli näyttelyyn. Vähensimme noita treenattavia lajeja, koska tuntuu että aika ei riitä kaikkeen. Hakua olemme pohtineet, että sitä voisi mahdollisesti treenata myös.

Mana on treenannut jälkeä aika paljon. On seottu jo laskuissa. Sillä on otettu Karman kanssa melko lailla yhtä paljon, noin 4-5 kertaa viikossa. Ihan mukavasti se on mennyt eteenpäin. Tottista ollaan myös treenattu joka päivä useamman kerran. Seuraaminen alkaa mennä ihan mukavasti makupalalla, eteenistuminen alkaa luonnistua ja liikkumisesta seisominen on jo parempi kuin Karmalla. Se myös istuu ihan nätisti paikalle jätettäessä. Mukavan ja fiksun oloinen koira.

Karmaa on treenattu jäljellä ja agilityssä. Tietenkin tottista otettu myös jälkeen liittyen. Karma on ollut aika kovilla muutaman kerran, otettu kisanomaisia ja vaativia treenejä. Nyt on koiraa on sitten palauteltu takaisin.

Ohjaajana Karman treenaaminen on välillä raskasta. Kaiken pitäisi olla aina hubba-bubbaa ja mikään ei saisi epäonnistua. Kuitenkin koirana Karma on joissain asioissa hiukan laiska ja kun riisuu motivaattorit suorituksesta pois, sitä täytyy nostaa hiukan pakolla. Tämä taas vie aikaa kun koira palautuu pitkällä aikavälillä pakon sivuvaikutuksesta. Varsinkin kun koira on ultrapehmeä bc ja narttu vielä. Karma jääkin viimeiseksi narttukoiraksi tässä laumassa. Se on hyvä ja mukava koira, helppokin, mutta terävyys ja ohjaajapehmeys ovat hiukan huonoja puolia. Nartuista ei muutenkaan voi aina olla täysin varma, onko sillä jotain hormonaalista toimintaa joka muuttaa koiran käytöstä. Uros on siitä hyvä että se on samanlainen luupää aina.

Keskiviikkona Karmalla oli epäviralliset pk-tottikset. Ne menivät oikein mukavasti, hyvää harjoitusta oikeita kokeita varten.