Kovasti on treenattu, mutta ei ole ehtinyt blogia täytellä... Varsinkin englanniksi kääntämiset ovat retuperällä, samoin kotisivut. Pitäisi löytää jostain enemmän aikaa.
Karma on treenannut edelleen jälkeä paljon. Lähinnä janoja on isketty kalloon. Tottista on myös hiukan otettu, tiukemmalla otteella että saataisiin kaikki ylimääräiset vilkuilut pois yms. Myös agilityä on treenattu paljon ja se on jopa mennyt pikkuhiljaa eteenpäin.
Yleisesti Karman kanssa on useammin mennyt hermot, se on välillä sekoillut enemmän tässä muutamana kuukautena syksyn aikana. Lähinnä kotona vieraiden ihmisten kanssa ja joskus ulkomaailmassa kun sen pitäisi pitää itsensä kasassa treeneissä tai kisoissa, on päässä alkanut suhisemaan. Toisaalta tuntuu että nyt viime viikoilla koira on rauhoittunut taas huomattavasti, ilmeisesti juoksu(?) tai mikä onkaan on hellittänyt otteensa. Rauhoittuminen tarkoittaa siis sitä, että se on normaali epävakaa itsensä. Kyllä narttukoira on oikea vuoristorata ja joskus suoranainen riesa. Kohdun poisto taitaa olla erinomainen vaihtoehto.
Agilityssä on viimeksi kisattu Kemissä ja Oulussa.
Kemissä oli kolme rataa, ensimmäinen oli ihan hirveä. Koira oli täysin poissa hallinnasta, se tiputti rimoja ja sinkoili mihin sattui ja teki jopa puomin kontaktivirheen, tosin hylkäys oli jo silloin alla. Rata ja koiran sekoilu yleisesti kisan alussa oli suuri pettymys koska epävakaus on muutenkin ollut koiran ongelma syksyn ajan. Toiselle radalle se oli jo rauhoittunut ja erittäin hyvä, mutta A-esteen jälkeen tuli hylsy, ohjaajan moka. Koira meni todella eteen mihin opetettu, eikä mennyt lähimpään putken päähän kuten olisi pitänyt. Kolmas rata oli oikein erinomainen, mutta kepeiltä koira lopetti kesken pujottelun. Neljäs oli myös hyvä, mutta koira ei lukittunut kunnolla aidalle ja ohjaaja rynnisti eteenpäin joten hylsyhän siitä tuli. Alkua lukuun ottamatta koira käyttäytyi oikein hyvin. Ohjausvirheitä tuli ja hieman koiran kokemattomuus näkyi, mutta mukavaa oli.
Oulussa oli kolme rataa. Eka hylsy, syynä ohjaajan munaus ja koiran hillitön halu kontakteille. Toinen rata vitonen, eka rima alas. Syy jäi mysteeriksi. Kolmas oli nolla ja voitto. Erityisen tyytyväinen olin Karman käytökseen joka oli aivan upeaa. Toivottavasti se olisi aina tuollainen kisoissa. Se varmaankin tottuu hiljalleen kisatilanteeseen, mutta kuten jo kirjoitin, se on yleisesti ollut paljon rauhallisempi ja vakaampi muutenkin.
Juoksukontaktit kisoissa ovat onnistuneet yleisellä tasolla ihan hyvin mikä on tietenkin meille hieno juttu. Itseasiassa on hyvä, että ollaan pysytty ykkösessä, koska koira on saanut rauhassa kerätä varmuutta kisasuoritukseeen. Ykkösessä kontaktit ovat kuitenkin suoraviivaisempia ja helpompia. Hyppääminen on myös parantunut, samoin pujottelu.
Oulun viime viikonlopun kaksi rataa Youtubessa: vitosen rata ja nollarata.
Mana on treenannut tottista, jälkeä ja agilityä. Hiukan on rätillä ja pehmeillä purutyynyillä puretettu ja leikitetty. Se on edelleen iloinen ja hauska pentu, suorastaan ylisosiaalinen ihmisiä kohtaan. Tämä piirre ei ole ihan meidän mieleen, mutta mieluummin se kuin Karman välillä esiin tulevat väistämisreaktiot. Koiria kohtaan Mana on varovainen ja kiltti. Oikein mukava pentu ollut, hiukan höntti ja yli-innokas joskus, mutta tosi ok muuten. Pallit olisivat kiva lisä, mutta ne taisivat jäädä välille...
Ninni ja Tikki sekä dalmikset ovat olleet myös Kemissä ja Oulussa. Kemistä saimme videon jossa Ninni ja Tikki treenaavat vuoden 2011 karsintoja varten...
Ja otsikko johtuu siitä syystä, että bc on tietyllä tavalla kyllä tyhmä rotu. Meidän takaoven jälkeiset portaat vaihtoivat paikkaa, mutta Mana monesti edelleen kulkee siitä missä ne aiemmin olivat... Samoin molemmat bortsut käyvät tarpeillaan aina kun ne vie pihalle, vaikka puolen tunnin välein. Tuntuu että ne ovat täysin ehdollistumisiensa uhreja. Kun jokin asia on tehty jossain paikassa, se pitää aina tehdä uudestaan ja uudestaan.
