Kovasti on treenattu, mutta ei ole ehtinyt blogia täytellä... Varsinkin englanniksi kääntämiset ovat retuperällä, samoin kotisivut. Pitäisi löytää jostain enemmän aikaa.
Karma on treenannut edelleen jälkeä paljon. Lähinnä janoja on isketty kalloon. Tottista on myös hiukan otettu, tiukemmalla otteella että saataisiin kaikki ylimääräiset vilkuilut pois yms. Myös agilityä on treenattu paljon ja se on jopa mennyt pikkuhiljaa eteenpäin.
Yleisesti Karman kanssa on useammin mennyt hermot, se on välillä sekoillut enemmän tässä muutamana kuukautena syksyn aikana. Lähinnä kotona vieraiden ihmisten kanssa ja joskus ulkomaailmassa kun sen pitäisi pitää itsensä kasassa treeneissä tai kisoissa, on päässä alkanut suhisemaan. Toisaalta tuntuu että nyt viime viikoilla koira on rauhoittunut taas huomattavasti, ilmeisesti juoksu(?) tai mikä onkaan on hellittänyt otteensa. Rauhoittuminen tarkoittaa siis sitä, että se on normaali epävakaa itsensä. Kyllä narttukoira on oikea vuoristorata ja joskus suoranainen riesa. Kohdun poisto taitaa olla erinomainen vaihtoehto.
Agilityssä on viimeksi kisattu Kemissä ja Oulussa.
Kemissä oli kolme rataa, ensimmäinen oli ihan hirveä. Koira oli täysin poissa hallinnasta, se tiputti rimoja ja sinkoili mihin sattui ja teki jopa puomin kontaktivirheen, tosin hylkäys oli jo silloin alla. Rata ja koiran sekoilu yleisesti kisan alussa oli suuri pettymys koska epävakaus on muutenkin ollut koiran ongelma syksyn ajan. Toiselle radalle se oli jo rauhoittunut ja erittäin hyvä, mutta A-esteen jälkeen tuli hylsy, ohjaajan moka. Koira meni todella eteen mihin opetettu, eikä mennyt lähimpään putken päähän kuten olisi pitänyt. Kolmas rata oli oikein erinomainen, mutta kepeiltä koira lopetti kesken pujottelun. Neljäs oli myös hyvä, mutta koira ei lukittunut kunnolla aidalle ja ohjaaja rynnisti eteenpäin joten hylsyhän siitä tuli. Alkua lukuun ottamatta koira käyttäytyi oikein hyvin. Ohjausvirheitä tuli ja hieman koiran kokemattomuus näkyi, mutta mukavaa oli.
Oulussa oli kolme rataa. Eka hylsy, syynä ohjaajan munaus ja koiran hillitön halu kontakteille. Toinen rata vitonen, eka rima alas. Syy jäi mysteeriksi. Kolmas oli nolla ja voitto. Erityisen tyytyväinen olin Karman käytökseen joka oli aivan upeaa. Toivottavasti se olisi aina tuollainen kisoissa. Se varmaankin tottuu hiljalleen kisatilanteeseen, mutta kuten jo kirjoitin, se on yleisesti ollut paljon rauhallisempi ja vakaampi muutenkin.
Juoksukontaktit kisoissa ovat onnistuneet yleisellä tasolla ihan hyvin mikä on tietenkin meille hieno juttu. Itseasiassa on hyvä, että ollaan pysytty ykkösessä, koska koira on saanut rauhassa kerätä varmuutta kisasuoritukseeen. Ykkösessä kontaktit ovat kuitenkin suoraviivaisempia ja helpompia. Hyppääminen on myös parantunut, samoin pujottelu.
Oulun viime viikonlopun kaksi rataa Youtubessa: vitosen rata ja nollarata.
Mana on treenannut tottista, jälkeä ja agilityä. Hiukan on rätillä ja pehmeillä purutyynyillä puretettu ja leikitetty. Se on edelleen iloinen ja hauska pentu, suorastaan ylisosiaalinen ihmisiä kohtaan. Tämä piirre ei ole ihan meidän mieleen, mutta mieluummin se kuin Karman välillä esiin tulevat väistämisreaktiot. Koiria kohtaan Mana on varovainen ja kiltti. Oikein mukava pentu ollut, hiukan höntti ja yli-innokas joskus, mutta tosi ok muuten. Pallit olisivat kiva lisä, mutta ne taisivat jäädä välille...
Ninni ja Tikki sekä dalmikset ovat olleet myös Kemissä ja Oulussa. Kemistä saimme videon jossa Ninni ja Tikki treenaavat vuoden 2011 karsintoja varten...
Ja otsikko johtuu siitä syystä, että bc on tietyllä tavalla kyllä tyhmä rotu. Meidän takaoven jälkeiset portaat vaihtoivat paikkaa, mutta Mana monesti edelleen kulkee siitä missä ne aiemmin olivat... Samoin molemmat bortsut käyvät tarpeillaan aina kun ne vie pihalle, vaikka puolen tunnin välein. Tuntuu että ne ovat täysin ehdollistumisiensa uhreja. Kun jokin asia on tehty jossain paikassa, se pitää aina tehdä uudestaan ja uudestaan.
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
Oulun agilitykisat
Karmalla oli lauantaina agilitykisat Oulussa. Agilityradalta tulos 15 vp ja hyppyradalta 0 vp ja 1. sija.
Agilityradalla Karmalla tuli kaksi rimaa ja muurin palikka alas, syitä on todennäköisesti monia. Toivotaan, että aika ja treenaus auttaa asiaa. ELP oli tehnyt A:lle aika tiukan käännöksen juoksukontakteja ajatellen, mutta onneksi niitä on taottu sen verran ettei ongelmia tullut. Hyppyradalla koira oli jo ihan hyvässä vauhdissa ja kun hyppyradalta oli nolla jo valmiiksi Vaasasta hankittuna, mentiin kuten treeneissä ohjaten. Ihan hyviä ratoja molemmat, vielä pitää ohjaajan skarpata tuossa kisatilanteessa. Karma käyttäytyi oikein mallikkaasti ja fiksusti kisoissa. Treeniä ja kokemusta lisää niin eiköhän se siitä.
Mana oli myös mukana ja se oli kuten tavallista oma mukava itsensä. Se tutustui majapaikassamme kissoihin ja luonteensa mukaisesti ei oikein piitannut niistä. Sen kanssa on mukava ja helppo reissata. Ninni ja Viuhti olivat myös tulleet kisaamaan, näimme Tikin samalla. Laura räpsi kuvia kolmikosta. Mukavat kisat olivat, vaikka talvella maneesissa kisaaminen onkin aika karmaisevaa.
Agilityradalla Karmalla tuli kaksi rimaa ja muurin palikka alas, syitä on todennäköisesti monia. Toivotaan, että aika ja treenaus auttaa asiaa. ELP oli tehnyt A:lle aika tiukan käännöksen juoksukontakteja ajatellen, mutta onneksi niitä on taottu sen verran ettei ongelmia tullut. Hyppyradalla koira oli jo ihan hyvässä vauhdissa ja kun hyppyradalta oli nolla jo valmiiksi Vaasasta hankittuna, mentiin kuten treeneissä ohjaten. Ihan hyviä ratoja molemmat, vielä pitää ohjaajan skarpata tuossa kisatilanteessa. Karma käyttäytyi oikein mallikkaasti ja fiksusti kisoissa. Treeniä ja kokemusta lisää niin eiköhän se siitä.
Mana oli myös mukana ja se oli kuten tavallista oma mukava itsensä. Se tutustui majapaikassamme kissoihin ja luonteensa mukaisesti ei oikein piitannut niistä. Sen kanssa on mukava ja helppo reissata. Ninni ja Viuhti olivat myös tulleet kisaamaan, näimme Tikin samalla. Laura räpsi kuvia kolmikosta. Mukavat kisat olivat, vaikka talvella maneesissa kisaaminen onkin aika karmaisevaa.
perjantai 16. lokakuuta 2009
sunnuntai 11. lokakuuta 2009
Kisaviikonloppu ja 1400 ajokilometriä.
Viikonloppu uhrattiin kokonaan koirahommille. Oltiin Tikin (ex-pilkku) luona Kaustisella yökylässä. Siitä oli kasvanut tosi sähäkkä ja avoin neiti! Taistelutahtoa ja virtaa riitti, mutta yllättävää pentuajan kokemustemme valossa oli se, että se oli myös melko itsenäinen ja kova. Siinä missä Mana ei jätä meitä mielellään silmistään, niin Tikki veti tuhatta ja sataa pari sataa metriä yhteen suuntaan ja kohta viuhahti ohi toiseen suuntaa yhtä lujaa saman matkan. Suosittelimme Niinalle lammashommia. ;) Meistä tulee vakiovieraita Tikin luona, sillä saimme 5 tähden majoituksen ja muonituksen viikonlopun ajan. Vielä kerran tuhannesti kiitos Niinalle ja Joonalle kaikesta, oli mukava käydä!
Lauantaina Karma aloitti agilityn kisauran Vaasassa. Ensimmäinen agilityrata meni oikein hienosti, mutta yksi rima tippui, joten 5 virhepistettä ja 2. sija. Toinen rata oli hyppyrata, joka ei mennyt ihan niin sujuvasti kuin ensimmäinen. Yhdessä kohdassa ohjaaja munasi homman aika lahjakkaasti, mutta koira pelasti tilanteen omalla aktiivisuudellaan. Tuloksena nolla ja ensimmäinen luokanvaihtoon käyvä tulos! Jälleen 2. sija. Karma käyttäytyi todella hienosti koko päivän. Oli tosi rauhallinen radan ulkopuolella. Ensimmäisellä radalla se oli myös aika rauhallinen, mutta toisella radalla enemmän oma äänekäs itsensä.
Sunnuntaina palattiin Kaustiselle jälkikokeisiin. Aamu aloitettiin jäljellä. Jana tökki pahemman kerran, koira oli hyvin epävarma. Oikea jälki kuitenkin viimein löytyi ja heti oikeaan suuntaan. Itse jäljenajo meni mallikkaasti ja varmasti. Kaikki 6 keppiä nousi, joten jäljen pisteet 165. Seuraavana oli esineruutu. Kaksi esinettä löytyi takarajalta. Juuri kun ohjaaja ymmärsi alkaa havaroimaan etureunaa, niin aika loppui kesken. Yksi esine jäi ruudun etunurkalle. Ruudusta 21 pistettä. Maastosta pisteitä yhteensä 186.
Viimeisenä oli tottelevaisuus. Ihan mallikas suoritus. Koira teki hyvin töitä edelleen, vaikka reissussa oltiin oltu perjantaista lähtien, edellinen päivä vietetty agilitykisoissa ja maastot olivat jo takana. Nyt se ei reagoinut ollenkaan paikkamakuussa ampumiseen, seuraamisessa säpsähti ensimmäistä, mutta palautui heti seuraukseen, eikä reagoinut enää toiseen paukkuun. Henkilöryhmässä se keksi jostain syystä käydä moikkaamassa yhtä ihmistä, joten yksi lisäkäsky siihen, muutoin hieno seuraus. Istuminen ja maahanmeno olivat hyvät, luoksetulossa tuli hieman vinoon eteen. Seisominen ja luoksetulo puhdas. Noudoissa esteillä se teki molempiin ilohaukahdukset sekä potkaisi hyppyä paluuhypyssä takajaloilla, muutoin noudot ok. Eteenmenossa oli voinut mennä maahan nopeammin. Tottis 94. Aika mahtava fiilis, ensimmäinen ykkönen plakkarissa heti ensimmäisestä voittajan jälkikokeesta! Pisteet yhteensä 280, eli ykköstulos ja koulari JK3.
Estenoutojen onnistuminen jännitti viime metreille asti. Kävimme edellisenä iltana harjoittelemassa esteitä, mutta hämärän vuoksi homma meni lahjakkaasti peffalleen. Karma kolisteli itseään molempiin esteisiin, kunnes viimein niin pahoin, että tajusimme heittää homman sikseen. Sunnuntaina koiralla oli hyvin edellinen päivä mielessä, koska hyppyasento oli hyvin jännittynyt. Mutta molemmat esteet onnistuivat, tuollaisten asioiden suhteen Karma ei selvästi ole herkimmästä päästä.
Pohdittiin pitkällä kotimatkalla, että ampumiseen reagoinnin täytyy olla seurausta suojeluharkoista. Siellähän piiskalla nostetaan koiraa. Karma on kuitenkin hyvin kiinnostunut ja tarkkailee ympäristöä ammuttaessa. Ja toisaalta, mikäli kyseessä olisi oikea paukkuarkuus, ei sen poistuminen kuukauden aikana tunnu uskottavalta. Koepäivän päätteeksi kun Lehmä-Karma ei piitannut paukuista enää laisinkaan ja katseli vain ampujaa. Kai se uskoi, ettei maalimiestä vaan ilmesty mistään. Jälkikokeissa se ei ollut niin fiksu yleisesti kuin agilityissa. Muutama ihminen tuli taas haukuttua syystä ja toisesta.
Mana on ollut aivan loistava koko reissun. Se on yleisesti kaikkialla rauhallinen, mutta tehdessään töitä taas erittäin tulinen. Sen ohjattavuus on huippuluokkaa, kuten emänsäkin. Se suhtautuu ihmisiin hyvin avoimesti, mutta ei silti roiku kaikkien perässä. Mukava kakara.
muokattu ma 12.10. klo 12:00.
Lauantaina Karma aloitti agilityn kisauran Vaasassa. Ensimmäinen agilityrata meni oikein hienosti, mutta yksi rima tippui, joten 5 virhepistettä ja 2. sija. Toinen rata oli hyppyrata, joka ei mennyt ihan niin sujuvasti kuin ensimmäinen. Yhdessä kohdassa ohjaaja munasi homman aika lahjakkaasti, mutta koira pelasti tilanteen omalla aktiivisuudellaan. Tuloksena nolla ja ensimmäinen luokanvaihtoon käyvä tulos! Jälleen 2. sija. Karma käyttäytyi todella hienosti koko päivän. Oli tosi rauhallinen radan ulkopuolella. Ensimmäisellä radalla se oli myös aika rauhallinen, mutta toisella radalla enemmän oma äänekäs itsensä.
Sunnuntaina palattiin Kaustiselle jälkikokeisiin. Aamu aloitettiin jäljellä. Jana tökki pahemman kerran, koira oli hyvin epävarma. Oikea jälki kuitenkin viimein löytyi ja heti oikeaan suuntaan. Itse jäljenajo meni mallikkaasti ja varmasti. Kaikki 6 keppiä nousi, joten jäljen pisteet 165. Seuraavana oli esineruutu. Kaksi esinettä löytyi takarajalta. Juuri kun ohjaaja ymmärsi alkaa havaroimaan etureunaa, niin aika loppui kesken. Yksi esine jäi ruudun etunurkalle. Ruudusta 21 pistettä. Maastosta pisteitä yhteensä 186.
Viimeisenä oli tottelevaisuus. Ihan mallikas suoritus. Koira teki hyvin töitä edelleen, vaikka reissussa oltiin oltu perjantaista lähtien, edellinen päivä vietetty agilitykisoissa ja maastot olivat jo takana. Nyt se ei reagoinut ollenkaan paikkamakuussa ampumiseen, seuraamisessa säpsähti ensimmäistä, mutta palautui heti seuraukseen, eikä reagoinut enää toiseen paukkuun. Henkilöryhmässä se keksi jostain syystä käydä moikkaamassa yhtä ihmistä, joten yksi lisäkäsky siihen, muutoin hieno seuraus. Istuminen ja maahanmeno olivat hyvät, luoksetulossa tuli hieman vinoon eteen. Seisominen ja luoksetulo puhdas. Noudoissa esteillä se teki molempiin ilohaukahdukset sekä potkaisi hyppyä paluuhypyssä takajaloilla, muutoin noudot ok. Eteenmenossa oli voinut mennä maahan nopeammin. Tottis 94. Aika mahtava fiilis, ensimmäinen ykkönen plakkarissa heti ensimmäisestä voittajan jälkikokeesta! Pisteet yhteensä 280, eli ykköstulos ja koulari JK3.
Estenoutojen onnistuminen jännitti viime metreille asti. Kävimme edellisenä iltana harjoittelemassa esteitä, mutta hämärän vuoksi homma meni lahjakkaasti peffalleen. Karma kolisteli itseään molempiin esteisiin, kunnes viimein niin pahoin, että tajusimme heittää homman sikseen. Sunnuntaina koiralla oli hyvin edellinen päivä mielessä, koska hyppyasento oli hyvin jännittynyt. Mutta molemmat esteet onnistuivat, tuollaisten asioiden suhteen Karma ei selvästi ole herkimmästä päästä.
Pohdittiin pitkällä kotimatkalla, että ampumiseen reagoinnin täytyy olla seurausta suojeluharkoista. Siellähän piiskalla nostetaan koiraa. Karma on kuitenkin hyvin kiinnostunut ja tarkkailee ympäristöä ammuttaessa. Ja toisaalta, mikäli kyseessä olisi oikea paukkuarkuus, ei sen poistuminen kuukauden aikana tunnu uskottavalta. Koepäivän päätteeksi kun Lehmä-Karma ei piitannut paukuista enää laisinkaan ja katseli vain ampujaa. Kai se uskoi, ettei maalimiestä vaan ilmesty mistään. Jälkikokeissa se ei ollut niin fiksu yleisesti kuin agilityissa. Muutama ihminen tuli taas haukuttua syystä ja toisesta.
Mana on ollut aivan loistava koko reissun. Se on yleisesti kaikkialla rauhallinen, mutta tehdessään töitä taas erittäin tulinen. Sen ohjattavuus on huippuluokkaa, kuten emänsäkin. Se suhtautuu ihmisiin hyvin avoimesti, mutta ei silti roiku kaikkien perässä. Mukava kakara.
muokattu ma 12.10. klo 12:00.
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
Juoksukontaktien käännöksiä treenattu
Viikko takaperin oli Rovaniemellä jälkikokeet. Teimme ohjaajavaihdoksen kokeeseen ja se meni hyvin. Kajaanissa koira oli sen verran paineessa myös ohjaajan suhteen, että päädyttiin tällaiseen taktiseen vetoon.
Tottis oli ensin, se meni yleisesti hyvin. Paikallamakuusta hyppäsi seisomaan kun ammuttiin, seisoi hetken katsellen ympärilleen ja istuutui. Kohta meni takaisin maahan. Seuraamisessa ei reagoinut ampumiseen kuin katsahtamalla ympärilleen, mutta seuraamisen alku oli hiukan huono, pään asento ei ollut korrekti. Luoksetulossa koira meni suoraan sivulle eteen istumisen sijaan. Ja noudoissa haukahti hieman. Muuten tottis oli ihan ok tasoa, hiottavaa on vielä kuitenkin ensi vuotta varten ihan tarpeeksi. Kotikenttä oli kuitenkin etunamme. Pisteitä 94.
Jälki oli seuraavaksi. Janalla lähtö oli ok, sitä olikin hinkattu viikon ajan. Eteni suoraan ja kääntyi tosi näppärästi jäljelle, tosin harmillisesti takajäljelle. Siitä lähti 6 pistettä. Oikeaan suuntaan päästyään koira jäljesti jäljen hyvin, tosin viides keppi jäi metsään. Koira oli pyörinyt jäljellä yhdessä kohdassa paljon, siinä keppi mahdollisesti oli, mutta niin oli ollut ilmeisesti myös poroja. Ainakin metsästä juoksi janalle jäljelle lähdön jälkeen 20-30 poroa. Koira kuitenkin muuten jäljesti normaalisti, harmi että yksi keppi jäi metsään.
Viimeisenä oli esineruutu, tuuli oli aika kova ja koira ehkä liikkui hiukan liian laajasti, mutta kaksi esinettä tuotiin ja pisteet olivat täydet. Yhteensä maastosta tuli 174 pistettä. Kokonaistulos oli sama kuin Kajaanissa, 268 pistettä.
Karma oli koepäivän rennompi kuin Kajaanissa, mutta ampuminen ja yksi kunnon säikähtäminen kokeen jälkeen osoitti että se on edelleen herkkänä. Tai ainahan se on, mutta nyt vielä enemmän. Syytä ei tiedä, todennäköisesti näitä narttukoirien ja tämän rodun kiroja. Ampumista täytyy treenata ja tehdä selväksi haluttu käyttäytyminen vaikka alkaisikin hirvittää. Ampumiseen reagoimisen syystä ei ole varmuutta, osuutta asiaan saattaa olla purutreeneillä. Ampuminen kuulostaa aika samalta kuin piiskan pauke.
Mana-Mainio on edelleen palliton poika. Se on varmaan jokin biologinen ihme, kun ei sillä edes tunnu pussien nahkoja ollenkaan. Hampaat ovat alkaneet vaihtua ja toivottavasti siitä johtuen kumpikin korva on lerpahtanut. Mietittiin hetken jo niiden teippaamista takaisin ylös, mutta katsotaan vielä hetki kun nuo hampaat ovat vaihtuneet. Muuten se on ollut oma itsensä, iloinen ja aika reipas. Se on vain kauhea nyt puremaan kaikkea kotona, täysin päivastainen kuin Karma. Samoin se on toivoton kusiluikku edelleen, se pystyy pidättämään sisällä ollessaan korkeintaan tunnin tai erittäin hyvässä tapauksessa melkein kaksi. Siinäkään se ei tule äitiinsä joka oli tässä vaiheessa jo sisäsiisti. Pitää vain odottaa ja olla kärsivällinen. Tosin se on paljon varmemman oloinen kuin Karma on sosiaalisissa ja uusissa tilanteissa, toivotaan että se puoli pysyy samana.
Kumpaakin koiraa on treenattu jäljellä, tottiksessa ja agilityssä. Vaihtelevin menestyksin, mutta pikkuhiljaa eteenpäin mennään. Mana on pirteä treenattava, sillä riittää nopeutta ja intoa. Tänään Karmalla kävi myös fyssari joka kävi koiran läpi. Ihan ok kunnossa oli, tosin takajaloissa oli hiukan jumia.
Tottis oli ensin, se meni yleisesti hyvin. Paikallamakuusta hyppäsi seisomaan kun ammuttiin, seisoi hetken katsellen ympärilleen ja istuutui. Kohta meni takaisin maahan. Seuraamisessa ei reagoinut ampumiseen kuin katsahtamalla ympärilleen, mutta seuraamisen alku oli hiukan huono, pään asento ei ollut korrekti. Luoksetulossa koira meni suoraan sivulle eteen istumisen sijaan. Ja noudoissa haukahti hieman. Muuten tottis oli ihan ok tasoa, hiottavaa on vielä kuitenkin ensi vuotta varten ihan tarpeeksi. Kotikenttä oli kuitenkin etunamme. Pisteitä 94.
Jälki oli seuraavaksi. Janalla lähtö oli ok, sitä olikin hinkattu viikon ajan. Eteni suoraan ja kääntyi tosi näppärästi jäljelle, tosin harmillisesti takajäljelle. Siitä lähti 6 pistettä. Oikeaan suuntaan päästyään koira jäljesti jäljen hyvin, tosin viides keppi jäi metsään. Koira oli pyörinyt jäljellä yhdessä kohdassa paljon, siinä keppi mahdollisesti oli, mutta niin oli ollut ilmeisesti myös poroja. Ainakin metsästä juoksi janalle jäljelle lähdön jälkeen 20-30 poroa. Koira kuitenkin muuten jäljesti normaalisti, harmi että yksi keppi jäi metsään.
Viimeisenä oli esineruutu, tuuli oli aika kova ja koira ehkä liikkui hiukan liian laajasti, mutta kaksi esinettä tuotiin ja pisteet olivat täydet. Yhteensä maastosta tuli 174 pistettä. Kokonaistulos oli sama kuin Kajaanissa, 268 pistettä.
Karma oli koepäivän rennompi kuin Kajaanissa, mutta ampuminen ja yksi kunnon säikähtäminen kokeen jälkeen osoitti että se on edelleen herkkänä. Tai ainahan se on, mutta nyt vielä enemmän. Syytä ei tiedä, todennäköisesti näitä narttukoirien ja tämän rodun kiroja. Ampumista täytyy treenata ja tehdä selväksi haluttu käyttäytyminen vaikka alkaisikin hirvittää. Ampumiseen reagoimisen syystä ei ole varmuutta, osuutta asiaan saattaa olla purutreeneillä. Ampuminen kuulostaa aika samalta kuin piiskan pauke.
Mana-Mainio on edelleen palliton poika. Se on varmaan jokin biologinen ihme, kun ei sillä edes tunnu pussien nahkoja ollenkaan. Hampaat ovat alkaneet vaihtua ja toivottavasti siitä johtuen kumpikin korva on lerpahtanut. Mietittiin hetken jo niiden teippaamista takaisin ylös, mutta katsotaan vielä hetki kun nuo hampaat ovat vaihtuneet. Muuten se on ollut oma itsensä, iloinen ja aika reipas. Se on vain kauhea nyt puremaan kaikkea kotona, täysin päivastainen kuin Karma. Samoin se on toivoton kusiluikku edelleen, se pystyy pidättämään sisällä ollessaan korkeintaan tunnin tai erittäin hyvässä tapauksessa melkein kaksi. Siinäkään se ei tule äitiinsä joka oli tässä vaiheessa jo sisäsiisti. Pitää vain odottaa ja olla kärsivällinen. Tosin se on paljon varmemman oloinen kuin Karma on sosiaalisissa ja uusissa tilanteissa, toivotaan että se puoli pysyy samana.
Kumpaakin koiraa on treenattu jäljellä, tottiksessa ja agilityssä. Vaihtelevin menestyksin, mutta pikkuhiljaa eteenpäin mennään. Mana on pirteä treenattava, sillä riittää nopeutta ja intoa. Tänään Karmalla kävi myös fyssari joka kävi koiran läpi. Ihan ok kunnossa oli, tosin takajaloissa oli hiukan jumia.
maanantai 21. syyskuuta 2009
Korkein Mahdollinen Puutteellinen
Karma kävi ensimmäistä kertaa jälkikisoissa Kajaanissa. Ei ihan paras kerta ollut, mutta saatiin kuitenkin JK1 ja päästään kohta kokeilemaan avo-luokkaa.
Karmalla on ollut pari kolme viikkoa jokin pahuksen mörkökausi - taas! Se on kytännyt ja haukkunut vieraita ihmisiä. Kentälläkin jos joku on kävellyt kentän ohi tietä pitkin, se on saattanut seota. Kajaanissa se oli aika huipussaan. Aloitettiin maastolla ja metsässä oli koirien tarkastus niin eikös se paholainen haukkunut ja nostellut karvoja pystyyn kaikille ihmisille joita sieltä löytyi. Hiukan nolotti, mutta yritettiin vain rauhoittaa koiraa. Tuli mieleen vanha kunnon Cajun joka pelkäsi ja inhosi kaikkia ihmisiä. Kyllä ohjaajana on aivan mahtavaa mennä sellaisen koiran kanssa ihmisten ilmoille.
Hetken sekoiltuaan aamulla koira kuitenkin onneksi alkoi hiukan tasaantua. Jäljelle mentiin ja janalla tuli hiukan ongelmia. Se ei meinannut yksinkertaisesti kunnolla lähteä etsimään jälkeä. Emme ehtineet hetsata sitä kunnolla kun tuomari tuli jo paikalle ja aiheutettu paine näkyi koirassa. Avustettiin koira kuitenkin pitemmälle ja löytäessään jäljen se lähti oikeaan suuntaan heti. Se otti jäljen hyvin, mutta alussa jäljesti hiukan sekavasti. Siinä jopa pyörittiin hetki. Hetken varmennettuaan se alkoi jäljestää normaalisti ja löysi kaikki kuusi keppiä. Janalta lähti 10 pistettä.
Esineruutuun sitten hetsasin koiraa enemmän ja pidin sitä hallussa niin hyvin kuin pystyin. Se menikin ok eikä se reagoinut niin ihmisiin. Lähetin sen vasemmasta kulmasta eteen ja se juoksikin perille asti, pyöri hetken paikoillaan haistaessaan esineen ja toi sen löydettyään. Tuomari tosin otti yhden pisteen kun se takaisin tullessa kiersi yhden risukon eikä tullut suoraan siitä läpi...
Tottikseen sitten yritettiin myös hetsata. Koira oli rauhallinen eikä hermoillut paikkaa tai ihmisiä, mutta oli ehkä hiukan väsynyt. Liikkeet menivät yleisesti ihan hyvin, ampumiseen se reagoi joka kerta mitä täytyy treenata. Henkilöryhmässä se hiukan reagoi ihmisiin, mutta jatkoi ihan näppärästi seuraamista. Hyppynoudossa sekä A-esteen ylityksessa kummassakin oli sama virhe; ylitti esteen mennessä, mutta ei tullessa. Tähän en tiedä syytä, treeneissä ei ole moista kohdattu. Eteenmeno meni myös puutteelliseksi, tarvitsin kaksi käskyä maahanmenoon ja kun lähdin koiraa kohti, se posotti tuhatta ja sataa paikallamakuusta pois.
Tottis oli muuten ok, koiran väsymys ja loppua kohden paineellistuminen näkyi kyllä suorituksessa. Kolme liikettä meni puutteelliseksi, mutta kuten tuomari sanoi, ainakin muutama niistä oli korkein mahdollinen puutteellinen. Se oli jotenkin hauskasti sanottu. Onneksi hyvin menneet liikkeet paikkasivat puutteellisia. Pisteitä tuli 79. Maastosta 189. Kokeissa oli harmillisesti huono tulostaso, vaikka itse maastot olivat ainakin alokasluokassa hyvät ja järjestelyt toimivat muutenkin hyvin.
Mana oli myös mukana. Se oli kiltisti ja onneksi tervehti ihmiset ihan mukavasti eikä reagoinut paukkeeseen. Jos kummatkin olisivat haukkuneet ja mörköilleet, oltaisiin ne varmaan sidottu puuhun sinne metsään ja jätetty Kajaaniin :D Manaa on treenattu kovasti ja ihan mukavasti koira on mennyt eteenpäin. Hiljaa hyvä tulee.
Karmalla on ollut pari kolme viikkoa jokin pahuksen mörkökausi - taas! Se on kytännyt ja haukkunut vieraita ihmisiä. Kentälläkin jos joku on kävellyt kentän ohi tietä pitkin, se on saattanut seota. Kajaanissa se oli aika huipussaan. Aloitettiin maastolla ja metsässä oli koirien tarkastus niin eikös se paholainen haukkunut ja nostellut karvoja pystyyn kaikille ihmisille joita sieltä löytyi. Hiukan nolotti, mutta yritettiin vain rauhoittaa koiraa. Tuli mieleen vanha kunnon Cajun joka pelkäsi ja inhosi kaikkia ihmisiä. Kyllä ohjaajana on aivan mahtavaa mennä sellaisen koiran kanssa ihmisten ilmoille.
Hetken sekoiltuaan aamulla koira kuitenkin onneksi alkoi hiukan tasaantua. Jäljelle mentiin ja janalla tuli hiukan ongelmia. Se ei meinannut yksinkertaisesti kunnolla lähteä etsimään jälkeä. Emme ehtineet hetsata sitä kunnolla kun tuomari tuli jo paikalle ja aiheutettu paine näkyi koirassa. Avustettiin koira kuitenkin pitemmälle ja löytäessään jäljen se lähti oikeaan suuntaan heti. Se otti jäljen hyvin, mutta alussa jäljesti hiukan sekavasti. Siinä jopa pyörittiin hetki. Hetken varmennettuaan se alkoi jäljestää normaalisti ja löysi kaikki kuusi keppiä. Janalta lähti 10 pistettä.
Esineruutuun sitten hetsasin koiraa enemmän ja pidin sitä hallussa niin hyvin kuin pystyin. Se menikin ok eikä se reagoinut niin ihmisiin. Lähetin sen vasemmasta kulmasta eteen ja se juoksikin perille asti, pyöri hetken paikoillaan haistaessaan esineen ja toi sen löydettyään. Tuomari tosin otti yhden pisteen kun se takaisin tullessa kiersi yhden risukon eikä tullut suoraan siitä läpi...
Tottikseen sitten yritettiin myös hetsata. Koira oli rauhallinen eikä hermoillut paikkaa tai ihmisiä, mutta oli ehkä hiukan väsynyt. Liikkeet menivät yleisesti ihan hyvin, ampumiseen se reagoi joka kerta mitä täytyy treenata. Henkilöryhmässä se hiukan reagoi ihmisiin, mutta jatkoi ihan näppärästi seuraamista. Hyppynoudossa sekä A-esteen ylityksessa kummassakin oli sama virhe; ylitti esteen mennessä, mutta ei tullessa. Tähän en tiedä syytä, treeneissä ei ole moista kohdattu. Eteenmeno meni myös puutteelliseksi, tarvitsin kaksi käskyä maahanmenoon ja kun lähdin koiraa kohti, se posotti tuhatta ja sataa paikallamakuusta pois.
Tottis oli muuten ok, koiran väsymys ja loppua kohden paineellistuminen näkyi kyllä suorituksessa. Kolme liikettä meni puutteelliseksi, mutta kuten tuomari sanoi, ainakin muutama niistä oli korkein mahdollinen puutteellinen. Se oli jotenkin hauskasti sanottu. Onneksi hyvin menneet liikkeet paikkasivat puutteellisia. Pisteitä tuli 79. Maastosta 189. Kokeissa oli harmillisesti huono tulostaso, vaikka itse maastot olivat ainakin alokasluokassa hyvät ja järjestelyt toimivat muutenkin hyvin.
Mana oli myös mukana. Se oli kiltisti ja onneksi tervehti ihmiset ihan mukavasti eikä reagoinut paukkeeseen. Jos kummatkin olisivat haukkuneet ja mörköilleet, oltaisiin ne varmaan sidottu puuhun sinne metsään ja jätetty Kajaaniin :D Manaa on treenattu kovasti ja ihan mukavasti koira on mennyt eteenpäin. Hiljaa hyvä tulee.
keskiviikko 16. syyskuuta 2009
Invaders Must Die
Ei olla oikein ehditty kuulumisia tänne kirjoitella. Treenatessa on mennyt aikaa.
Mana on myös reipastunut aika paljon. Se ei vaikuta yhtä häiriöherkältä kuin emänsä, mutta katsotaan miten tulevaisuudessa. Kaiken kaikkiaan se vaikuttaa oikein mukavalta pennun alulta. On mukavaa kun on uros taas talossa.
Huono uutinen on, ettei Manalla tuntunut rokotuksilla kiveksiä ollenkaan. Silloin pentutarkastuksessa ne tuntuivat lekurin mukaan, mutta itse emme ole kertaakaan tunteneet niitä tänä aikana. Myös Coolilla tuntuu vain toinen. Toivotaan ettei pentueesta tule ihan munaton. Vuoden ikäänhän asti tässä on aikaa, mutta mietityttää kun koirat on jo 3 kk.
Mana on treenannut jälkeä aika paljon. On seottu jo laskuissa. Sillä on otettu Karman kanssa melko lailla yhtä paljon, noin 4-5 kertaa viikossa. Ihan mukavasti se on mennyt eteenpäin. Tottista ollaan myös treenattu joka päivä useamman kerran. Seuraaminen alkaa mennä ihan mukavasti makupalalla, eteenistuminen alkaa luonnistua ja liikkumisesta seisominen on jo parempi kuin Karmalla. Se myös istuu ihan nätisti paikalle jätettäessä. Mukavan ja fiksun oloinen koira.
Ohjaajana Karman treenaaminen on välillä raskasta. Kaiken pitäisi olla aina hubba-bubbaa ja mikään ei saisi epäonnistua. Kuitenkin koirana Karma on joissain asioissa hiukan laiska ja kun riisuu motivaattorit suorituksesta pois, sitä täytyy nostaa hiukan pakolla. Tämä taas vie aikaa kun koira palautuu pitkällä aikavälillä pakon sivuvaikutuksesta. Varsinkin kun koira on ultrapehmeä bc ja narttu vielä. Karma jääkin viimeiseksi narttukoiraksi tässä laumassa. Se on hyvä ja mukava koira, helppokin, mutta terävyys ja ohjaajapehmeys ovat hiukan huonoja puolia. Nartuista ei muutenkaan voi aina olla täysin varma, onko sillä jotain hormonaalista toimintaa joka muuttaa koiran käytöstä. Uros on siitä hyvä että se on samanlainen luupää aina.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)